Puro-tunika

Tein tämän tunikan vanhemmalle tytölle viime keväänä. Ohje oli Novitan syksy 2009 -lehdessä. Halusin tehdä sen Purosta, mutta siinä vaiheessa, kun idean sain, Purot oli jo poissa kaupan hyllyiltä. Tuli sitten Isoveljestä. Mutta kun on pinkki, niin kyllä kelpasi. Puroa oli tullut nyt taas kauppohin ja ihastuin sellaiseen violetinsävyiseen. Ostin muutaman kerän tietämättä, mitä niistä teen.

Se 6 kerää mitä ostin, riitti just tähän. Sama malli,

 mutta minun koko. Samasta lehdestä siis tämäkin. Värikkäästä Purosta arkisemman näköinen kuin Isoveljestä.

Eihän se miltään henkarissa näytä, joten pakollinen pönötyskuva tähän. Tästä tuli tällainen kotikolttu. Ihanaa, että koko oli tälläkin kertaa oikea. Lämmitti myös mukavasti, kun pyörähdin pihalla. 5 mm puikoillla valmistui hetkessä.

Ja sitten ne harmitukset. Lähdin taas niin vauhdilla liikkeelle, että suorastaan unohdin, että olisin mieluummin tehnyt tämän pyörönä. En tietenkään purkanut sitten, kun viimein sen muistin. Värinvaihtuminen olisi mennyt kauniimmin kuin nyt. Ja se isoin harmitus on se, että ei se väri ollutkaan niin kaunis. Miten voikin ahdistaa niin paljon ruskean ja vaaleanvioletin yhdistelmä? Kuka näitä väriyhdistelmiä miettii? Osa keristä oli tummempaa (eri värierä - en edelleenkään välitä, mistä erästä, mikin kerä on) ja ne oli mieluisampia. Mutta sitten oli pari tätä hailakampaa. Pakko sanoa Purosta yleensäkin se, että monessa on ihania sävyjä, mutta sitten sekaan on laitettu jotain sellaista, mikä ei iske ollenkaan.  Näillä mennään - kyllä tätä tunikaa pidetään silti päällä.