Raitamatto

Huh, raitamatto on virkattu valmiiksi! Motivaatiota piti yllä se, että matonkuteet ja lopulta itse mattokin veivät olkkarista niin paljon tilaa, että halusin niistä nopeasti eroon. Matosta tuli kiva piristys lasten huoneeseen ja toi sinne uusia värejä pinkin, punaisen ja valkoisen sekaan. Matossa on molempien tyttöjen lempivärejä.

Taustalla näkyy myös sininen jakkara, jonka maalasin viikonloppuna. Ne vanhat lampunjalat saivat myös saman värin pintaansa, mutta ne odottelevat vielä varjostimia.

Käytin mattoon 10 mm koukkua ja kudetta meni reilu 5 kiloa, ehkä. Ostin kudetta sen verran reilusti, kun siitä piti tulla se tähtimatto. Nyt niitä matonkudepalleroita on täällä nurkissa vielä muutama. Mitähän niistä keksisi...? Tämä matto on siis tehty ihan kiinteillä silmukoilla ja mittaa tuli 110 x 175 cm. Sopivan reilu tyttöjen huoneeseen. Olen kaikinpuolin tyytyväinen ja tytöt kans :)

Matoista puheenollen, esittelen tämän kutistetun Juhannusruusu-maton. Kissa sotki maton ja se oli pakko pestä. En tiennyt silloin aikoinaan, että ontelokude olisi pitänyt kastella ja kuivattaa ennen virkkausta, joten matto kutistui sitten muutaman sentin. Loppujen lopuksi jouduin pesemään sen muutaman kerran ja vielä pesukoneessa, että sain sen puhtaaksi. Pienelle näyttää meidän makkarissa, joten jossain vaiheessa teen sinne isomman maton.

Neulottu koru

Tämä koru on kummitellut mielessä siitä asti, kun näin Tyttö kylmän maan blogissa linkin Olga Jazzyn tekemään neulottuun kaulakoruun. Kaunis, yksinkertainen koru ja niin monia erilaisia versioita voisi tästäkin neuloa. Tein rannekorun testimielessä, mutta kyllähän tästä ehdottomasti voisi tehdä myös tuon kaulakorun - yksivärisenä tai sitten kahdella värillä.

Lankana on kahta Katian Boleroa (hopea) ja Brisaa (tummempi harmaa), jotka olin joskus ostanut ihan tarkoituksella tällaisiin pikkuprojekteihin. Tässä kuvassa koru toiselta puolelta. Voisi pitää kummin päin vaan.

Nappina on se, mitä purnukasta löytyi. Alussa tämä kohta tuntui rumalle muuhun koruun verrattuna, mutta loppujen lopuksi tykästyin tähänkin.

Pitkään pyörittelin korua ja mietin kummin päin aion sitä pitää. Päädyin samaan kuin alkuperäisessä ohjeessa, eli nurjat silmukat näkyville. Tein kyllä gallupin kotiväelle, kun oli niin vaikea päättää.

Kaikenlaista kesken

Takaisin kotona ja tuliaisina kaikenlaista keskeneräistä.

Matonkuteita lähti kolme kassillista Käsityökeskuksesta. Nyt ne koristavat  palloina meidän olkkaria ja valmista mattoa on virkattu lähes metri. Tästä tyttöjen matosta piti tulla sellainen tähdenmuotoinen. Mallin katsoin jo kesällä jostain 70-luvun käsityölehdestä. Virkkasin, purin, virkkasin ja purin. En millään ymmärtänyt sitä ohjetta, joten tulee sitten perusraitamatto. En kyllä myönnä vieläkään, että ohje olisi ollut liian vaikea vaan siitä puuttui nyt jotain oleellista.

Kukkahuiviin kerkeää virkata Nurmes-Espoo välillä 15 kukkaa.

Tyttöjen huoneesta hajosi seinälamppu  joskus ennen joulua. Ostin paikalliselta kirpparilta pari vanhaa seinälampun jalkaa. Varjostimet oli beige-ruskeat, mutta ne on jo purettu. Nämä pitäisi hioa, maalata ja lopuksi tehdä uudet varjostimet.

Lapaset sain sentään valmiiksi. Sama lanka ja väri kuin pipossa, jonka tein viimeksi. Ohje oli Suuri Käsityölehden numerossa 12/1997. Silloin tuollaiset nyörit ranteessa oli varmasti tosi pop:) Tein ne näihinkin, kun en ennen ole kokeillut. Ihanan lämpimät lapaset tuli ja sen verran reilut, että alle mahtuu hyvin sormikkaat.

Paluumatkalla päätin, että nyt keskityn tekemään näitä keskeneräisiä valmiiksi. Niitä keskeneräisiä kun löytyy täältä kotoakin. Mutta täällä odottikin uusi Novita. Lehdessä oli kaikkea ihanaa neulottavaa ja virkattavaa kotiin. Katsotaan nyt, miten päätös pitää, kun houkutuksia tuli lisää.

Kevään viimeinen pipo

Vielä yksi pipo piti neuloa tälle talvelle tai keväälle oikeastaan, kun edellinen meni aivan muodottomaksi. Korissa oli Hjertegarnin Limaa tummanharmaana ja kaipailin siihen sopivaa ohjetta. JaanaMaan blogin kautta sellainen löytyi ja nopeastihan se sitten valmistui 5 mm puikoilla.

Tein joustinneuleesta lyhyemmän, jottei olisi niin väljä malli. Tuntuu, etten osaisi pitää liian reilua mallia, mutta voisihan sellaista joskus kokeilla. Pipon kuvio on hauska, ehkä pikkuisen liian löysästi neuloin joissain kohdin, kun tuntuu että noiden kuplien väliin on jäänyt liian suuria reikiä.

Tämä pipo tulee vielä kovaan käyttöön. Varsinkin täällä Pohjois-Karjalasssa, jossa tämä viikko lomaillaan. Jos vielä lapaset tekisi tähän niin olisi kaikki kivasti harmaata... Tämä viikko siis ulkoillaan, sukuloidaan ja touhutaan tyttöjen kanssa. Ja jossain välissä pikavisiitti paikalliseen Käsityökeskukseen - houkuttelisi nimittäin virkata tyttöjen huoneeseen matto.

Raidallinen tunika

Viime viikonlopun messuilta tarttui mukaan Rowanin Felted Tweediä. Pakko myöntää, että luonnonvalossa jäin harmittelemaan valitsemiani sävyjä. Messuilla Titityyn värivalikoima oli rajallinen, tungos ahdisti, messuosasto oli viimeisimmässä, pimeässä nurkassa ja äkkiä kaappasin jotain mukaani. Jälkikäteen huomasin, että sama lanka olisi ollut edullisempaa FiinaNeuleessa ja liikkeen värivalikoimakin oli laajempi. Olisipa ihan eri sävyt tarttuneet sieltä mukaan. No, jotainhan näistä kuitenkin oli tehtävä (ja vielä jäi pari kerääkin).

Suuri Käsityölehdessä (2/2010) oli tytön tunikan ohje yksivärisenä. Itsellä ei kuitenkaan ollut yksiväriseen mitään lankaa tarpeeksi, joten raidoittelin Felted Tweedillä sitä mukaa, kun hyvälle tuntui. Tuo vihreä on vähän liian myrkyllinen minun makuuni, mutta menköön. Ja oikeasti nämä värit ovat kauniimmat luonnossa, mitä näissä kuvissa. Tosin illalla pimeällä nämä värit ovat myös harvinaisen mitäänsanomattomat, joten monta kertaa tuskailin, mitä teen tämän kanssa. Varsinkin tuo hempeän vaaleanpunainen muuttuu jossain valossa (ja näissä kuvissa) värittömäksi beigeksi. Teki mieli purkaa, mutta jatkoin loppuun, kun en osannut antaa periksi.

Niskassa nappikiinnitys. Toivottavasti ei liian hankala käytännössä, eli tarhassa.

Ei siis mikään huippuihana tunika, mutta varsin sopiva tarhaan ja kotikäyttöön. Ja onpahan värimaailma vähän eri aiempiin pastillisävyihin tai kirkkaisiin väreihin verrattuna. Meidän miss pinkki hyväksyi ja jopa piti tuosta vihreästä väristä.

Minimekko

Meillä sairastellaan. Tytöt ovat olleet usean päivän kuumeessa, ja rikkonaiset yöt, kitinät, tappelut ja sisällä olo lamaannuttaa minutkin. Pieni paketti on odottanut postiin menoa jo päiviä. Uusi yritys taas huomenna.

Pakettiin tulee pienelle tytölle vauvaleikkeihin mekko. Mekko on Baby born -kokoa, mutta varsin joustava. Ohje oli Modassa (6/2009) ja lankana käytin Schachenmayrin Bambino Ullia. Vähän muunneltuna tuollainen helma voisi olla kiva tyttöjenkin mekossa.

Edessä on ihan palmikkoneuletta, joten kyllä vauvan kelpaa. Ei tämä ihan yhdessä illassa tullut niin kuin kuvittelin. 3 mm puikoilla näköjään työ kuin työ kestää.

Kisu

Vihdoinkin tämä kissa on kasattu! Kissan osaset ovat pyörineet ympäri olkkaria jo viikon, mutta miten se onkin niin vaikeaa ottaa neula käteen ja liittää ne osat yhteen... Tylsää, tylsää, tylsää. Koiranpentu sai siis kaverin ja samalla ohjeella on tämäkin kisu tehty. Vieläkin jaksan ihmetellä, että sain kasattua näistä ihan kelpo elukat.

Kisun malli oli näin lähellä. Tosin vanhaa herraa ei voisi vähempää tällainen pehmo kiinnostaa. Kisun värin piti tietysti olla musta, kun tilauksessa oli musta vauva-kissa.

Kalenterille kans

Olen päällystänyt virkaten tai neuloen kaikenlaista tarpeellista ja tarpeetontakin. Tässä yksi vähemmän tarpeellinen, mutta mukava pikku neulomus - perusmustan kalenterin koristelu. Törmäsin Sort of pink blogissa tähän ideaan ja se oli pakko toteuttaa. Tosin virkkauksia on tullut viime aikoina harrastettua sen verran, että halusin tehdä tämän neuloen.

Tutkailin Betty Barndenin Neulojan niksit kirjaa ja päädyin tekemään tähän "litteitä solmuja". Pari harjoituskertaa ja hyvin sujui (tosin rautalankaversiota olisi kaivattu). Kuviosta tuli mielestäni kaunis ja voisin käyttää noita solmuja muissakin neuleissa. Yksinkertainen on kaunista. Värinä vähän vieras vaaleankeltainen, mutta työn edetessä ihastuin tähän väriinkin. Ihanan keväinen väri!

Pakko kyllä myöntää, ettei tämä täydellinen ole:) Sopii hyvin työpöydälle, muttei kestä käsilaukkukuljetusta. Virkattu versio olisi tukevampaa tekoa, mutta onneksi tämä kalenteri tulee vain notkumaan työpöydän laidalla.