Boxy

Joji Locatellin Boxy on yksinkertaisesti nerokas. Ei uskoisi, että tuollaisesta laatikosta pienillä minihihoilla tulisi mitään järkevää. Mutta niinpä vaan puikoilta putosi mukavin neulepaita, minkä olen koskaan omistanut. Rento ja sopivan löysä. Menee housujen ja hameen kanssa, mutta miksei mekonkin päällä. Ei ollenkaan telttamainen, vaikka leveyttä on reippaasti. Mikä parasta, Ravelryn projekteja kurkatessa huomaa mallin sopivan kaikenlaisille vartaloille.

Jos olisin tiennyt että Boxysta tulee näin ihana, olisin neulonut sen valmiiksi hiukkasen nopeammin. Aloitin projektin innoissani vuosi sitten helmikuussa. Lähes neljäsataa silmukkaa ja sileä oikeaa alkoi tökkiä jossain vaiheessa pahasti. Tuntui, ettei paita edennyt ollenkaan ja mittanauhakin näytti joka kerta eri tuloksia. Paita jäi pölyyntymään pöydälle ja keräsi kyllä sellaisen määrän kissankarvoja, että tovin sain putsata ennen kuin pääsin taas neulomaan.

Vartalo-osuutta ei ollut enää paljoa jäljellä ja yläosan hihoineen neuloinkin parissa viikossa. Hartioita muotoiltiin lyhennetyillä kerroksilla ja koristeeksi tuli muutama nurja raita. 

Fiilis on kyllä upea kun saa tällaisen pitkän ja tuskaisen projektin loppuun. Eniten se on kyllä tuskastuttanut vain ajatuksena siitä, että pitäisi neuloa.

Paitaan meni neljä kerää Malabrigon Yarn Sockia. Hyvin pian alun jälkeen siirryin neulomaan kahdelta kerältä, sillä tummimmat kohdat alkoivat lätäköitymään. Lopuksi muotoilin kosteaan paitaan hieman enemmän pituutta ja vähemmän leveyttä kuin ohjeessa oli. 

Joji on tehnyt Boxysta muuten myös uuden version, tällä kertaa paksummasta langasta. Sellainen valmistuukin jo ihan eri vauhtia.