Peittoja tarvitaan - tietysti

Jonkun ihanan neuleohjeen kun näen, niin se on pakko tehdä. Tämä vaaleanpunainen vauvanpeitto oli ensimmäinen kuvioneuletyöni. Virheitä löytyy vaikka kuinka paljon ja kyllä harmitti kun olisin halunnut siitä niin täydellisen. Onneksi en ole enää niin nipo... Olen oppinut ajattelemaan, että työni ovat omiani ja hyviä sellaisena kuin ovat! (= yritän välttää purkamista niin pitkälle kuin voin) Tämä toinen vauvanpeitto kuuluu sarjaan järjettömyyksiä. Löysin ohjeen neulelehdestä ja sehän oli "pakko" tehdä. Siinä vaiheessa meillä ei ollut enää ketään vauvaikäistä eikä mielessä käynyt, että olisihan sen voinut tehdä isommaksikin. Nyt se lojuu ns koristeena tai tyttöjen nukkeleikeissä mukana. Kannatti ostaa Kangas-Aitasta yön pimeinä tunteina kolmea eri lenkkimohairia (ei mitään halpaa) sekä Silo-lankaa. Mutta onhan se kaunis:)

Ja onhan sitä lenkkimohairia käytetty muuhunkin. Väkersin siitä torkkupeiton isoilla puikoilla. Yllättävän lämmin, vaikka reikäinen. Huono puoli on, että silmukat on jostain kohdin "levähtäneet" - tai mikä sana se nyt kuvaa sitä että ne ovat venyneet ja roikkuvat ihan ylimääräisinä ulokkeina. Yksi syyllinen näkyy kuvassa.

Very Smart

SandnesGarnin Smart -langasta taitaa olla koko ajan joku projekti kesken. Tämän jakun kanssa meinasi usko loppua kesken. Piilottelin tätä neulekorin pohjalla lähes vuoden. Siinä ajassa tyttökin kerkesi kasvaa ulos jakusta, onneksi nuorempi tulee perässä. Vastenmielisen projektista sai loputtomat nurjat silmukat. Sileä neulottiin tasona ja 200 nurjaa silmukkaa putkeen per kierros on tuskaa. Hiukan huijasin ja venyttelin kappaleita mitatessani :) Kyllähän se kostautui ja hihoista tuli 3/4-mittaiset. Lupaan, että jatkossa mittaan tarkasti.

Suuri Käsityölehdestä (4/2010) löytyi ihanan raidallinen mekko. Vähän vaihtelua ainaiseen pinkkiin, vaikka pinkin sävyä tästäkin löytyy. Yleensä olen tosi huono yhdistelemään värejä, siinä asiassa löytyy paljon opettelemista. Tämä mekko kuitenkin rohkaisee kokeilemaan värejä.

Jakusta ja mekosta jäi sen verran jämälankaa, että päätin aloittaa tyttöjen päiväpeittoprojektin näillä langoilla. Alussa tarkoitus oli virkata ihan vain isoäidinneliöitä. Laskeskelin, että niitä tarvitaan yli 300 per peitto, joten muutin suunnitelmia. Taidan neuloa väliin jonkinlaisia paloja, katsotaan nyt kun ensimmäisen peiton neliöt on valmiina. Toivottavasti peitosta ei tule kauhean painava. Siinäpä ihana tekosyy tytöille olla petaamatta sänkyä.

Tein eilen uuden tilauksen Neuleunelmista. Olin laskeskellut väärin lankamäärän, joka tähän tarvitaan. Kätevää olisi tehdä tämä täysin jämälangoista, mutta ainakin ensimmäisen peiton taidan tehdä pelkästään Smartilla.

Lapsille luotua

Suuri Käsityölehden numerossa 10/2009 oli kaunis mekko perheen kuopukselle. Viking Balder lankaa en saanut käsiini, mutta sen tilalle suositeltiin Dropsin Eskimoa. Näin alkuvaiheessa "neulojan uraani" olen yleensä uskollinen ohjeelle ja valitsen juuri sen langan mille ohje on tehty. Pari kertaa on nimittäin mokailtu ihan vääränlaisella langalla - olisihan niistä mallitilkuista siis varmasti jotain hyötyäkin. Katsotaan jos joku päivä jaksan niitä vääntää :)

Vauhdikas malli ei meinannut pysyä paikallaan. Tämä on ainut otos, josta nyt saa hieman selvää. Ihastuin tuohon Eskimo-langan väriin. Tässä mekossa on parit juhlat juhlittu talvella. Kuuma tulee kovemmassa menossa.

Lopuksi vielä tyttöjen huoneen peilit. Puiset kehykset maalattu pinkillä, tietysti, ja paperista leikatut kuvat löytyivät Tildan paperiarkeista.

Paperinarukukkasia

Paperinarusta olen tehnyt kukkasia vähän joka huoneeseen... Olkkarissa tv-tason ovia koristaa paperinarukukat sekä käsintehty paperi. Näin saatiin piiloon ovien taakse kaikki dvd:t, cd:t ja muu roina.

Makuuhuoneen lampunvarjostimen pelastin vanhempieni roskalavalta. Se oli beige-kultainen ja kärpäsen kakan peitossa. Tämä on nyt maalattu kahteenkin kertaan eri värein. Nykyinen malli valko-harmaa.

Virkkauksen ilo

Frida Pontén Virkkauksen ilo kirjasta löytyy kaikkea kivaa näperreltävää. Hyviä jämälankaohjeitakin. Osa ohjeista on aika epämääräisiä aloittelijalle ja meni aikaa ennen kuin uskalsin tehdä alla olevan tunikan. En minä virheitä pelkää, helppohan virkattua tunikaa on purkaa, mutta haluan kaiken nopeasti valmiiksi. Saattaapa olla, että jos paljon pitää purkaa ja tekeminen tökkii, niin hautaan koko työn jonnekin neulekorin syövereihin. Kuvan tunika on tehty alpakka-langasta ja näyttää tosi pehmeälle ja mukavalle.

Suuntasin tällä kertaa lankaostoksille Tapiolan Neuletikkiin. Sieltä ei löytynyt alpakka-lankaa vihreissä väreissä. Huom. oli tosi tärkeää että värit on just noin:) Mukaan lähti Hjertegarnin Ciao Truntea. Sen verran runsaasti jäi lankoja jäljelle, että pitäis keksiä niistä vielä jotain muutakin.

Tyttöjen huone

Esitellään nyt sitten näitä muitakin tyttöjen huoneen tekeleitä... Tässä jämälangasta virkattu ja neulottu lampunpäällinen. Alla joku ihan peruslamppu Ikeasta. Alareunaan liimasin Tildan pompulanauhaa.

Juhannuksen projektina oli sabluunaperhoset. Maalasin muutamia isompia ja pienempiä perhosia lentelemään seinälle. Sabluuna löytyi Tukholmasta Panduro Hobbysta. Seassa muutama koristeperhonen Hobby Pointista.

Nämä neulotut tyynyt on myös Erika Knightin mallista. Tyynynpäällisissä on tyttöjen nimikirjaimet. En tosin saanut tähän Rowanin lankaa, joten tuli ihan Novitan Tiina-langasta 1 €/kerä. Säästinpähän ainakin muutaman euron toisiin projekteihin.

Voihan paneeli

Netissä surffailessa törmää kaikkeen kivaan. Löysin paperinarusta tehdyn paneeliverhon ohjeen ja jälleen oli edessä ostosreissu Menitaan. Paperinarujen värivalikoima oli hieman suppea, joten päädyin pinkkiin. Kai tämä tyttöjen pinkkivillitys on tarttunut äitiinkin. Verho oli nopea tehdä paksuilla puikoilla ja kosteana venytin sen vielä oikeaan mittaan. Muistaakseni venyi lähes metrin että saatiin 2,5 metriseksi.

Kuvassa näkyy myös Kauhavan Kangas-Aitan villamattolangasta virkattu matto. Malli löytyi Erika Knightin Koukussa virkkaukseen kirjasta. Tähän mattoon jouduin ostamaan kaksi kilon pönikkää lankaa, kun yksi ei riittänyt. Ihanan pehmeä matto, mutta luistaa hyvin parketilla. En tiedä, pitäisikö maton alle laittaa joku liukueste. Epäilen, että näkyy rumasti läpi.

Lankakorissa lojui pitkään viininpunaista paperinarua. Lopulta keksin tehdä tyttöjen huoneeseen siitä kapan. Olin jo aiemmin tehnyt paperinarukukkia pinkistä. Niistä oli tarkoitus tehdä ihan iso verho, mutta en koskaan jaksanut tehdä niitä tarvittavaa määrää. Lisäksi solmin siihen tuollaisia koristeperhosia.

Perhosteemalla kun mennään, niin tein Suuri Käsityölehden (4/2010) valmiin perhosmallin mukaan paperiperhosia. Mobile-idea on omasta päästä. Onhan se vähän hassu näin isojen tyttöjen huoneeseen, mutta kun se on tehty niin siinä se nyt sitten on. Välillä kyllä huomaa, että jotenkin pakko tunkea ne vähän epäonnistuneemmatkin ideat esille kun niihin on käyttänyt paljon aikaa. Ja vaikka talo alkaa täyttyä kaikenlaisesta niin uutta tulee koko ajan.

Kaikenkirjavat korit

Tästä Frosta Designin korista kaikki taisi alkaa. Ihastuin malliin jonkun lehden sivuilla ja tilasin Vuorelma.netistä valmiin virkkauspaketin. Tämä on toinen tai kolmas kappale. Ensimmäinen ei muistuta mallia ollenkaan, kun siinä vaiheessa vielä opettelin erottamaan kiinteät ja piilosilmukat toisistaan. Frosta Designilla on muitakin ihania malleja, varsinkin matto houkuttelee. Edullisemmaksi kyllä tulee ostaa matonkuteet ihan erikseen käsityökaupasta.

Pinkkiä sen olla pitää... ainakin meidän prinsessoille. Tähän koriin on hyvä tunkea kaikki barbiet ja bratzit.

Ja samoista matonkuteen jämistä tuli vielä tällainen pikkukori tyttöjen leikkeihin.

Peltinen leipälaatikko vaihtui avonaiseen koriin, kun kukaan ei jaksanut avata peltilaatikkoa ja leivät kasattiin laatikon päälle. Pilkullinen liina taitaa olla Tampereen reissulta sisustusliike Kantriinasta.

Ihanat paperinarut

Kesälomalla kävin Pohjois-Karjalan käsityökeskuksissa (Nurmes, Lieksa, Joensuu). Mukaan tarttui aivan ihanan värisiä paperinaruja. Valkoisesta narusta tulee lamppu olohuoneeseen. Vihreästä tein pienen korin, samanlainen on suunnitteilla myös monivärisenä. Niistä kuvat myöhemmin. House Doctorin turkoosi peltilaatikko oli pakko saada. Nyt sille on myös käyttöä kun paperinaruvarasto kasvoi :) Jostain syystä hamstraan peltilaatikoita ja väkerrän itse vielä lisää säilytyskoreja. Miten paljon niitä mahtuukaan pieneen kolmioon??

Muutama kuukausi sitten Kotivinkistä löytyi rahin päällisen ohje Ikean rahiin. Ihastuin siihen täysin, rahin osto kun oli suunnitteilla muutenkin. Ikean kautta Prisman lankahyllylle ja nopeasti neulomaan. Lanka on 7 veljestä, olisikohan pitänyt olla hieman napakampi kun tuntuu että pikkaisen valuu saumat sivuille. Sama malli taitaa olla tulevassa Novitan syksy 2010 lehdessä.

Tässä vielä jämälangasta tehty meikkipussi. Virkkaaminen on kyllä näppärää ja tällaisten pikkutöiden tekeminen ilman ohjetta onnistuu helposti aloittelijaltakin.

Juhlamieltä

Lapsille on ihana neuloa tai virkata vaatteita, kun ne työt valmistuvat niin nopeasti! Itselle en ole tainnut tehdä vielä muuta kuin pari huivia, lapasta ja sitten epämääräisen kasan huonoja pipoja. Vanhempi tyttö on saanut nyt muutaman äidin tekemän vaatteen. Vaatteet ovat päätyneet pääosin hänelle, sillä toivon, että niillä olisi sitten tuplakäyttö kun nuorempi kasvaa samaan mittaan. Kyllä nuorempikin on jotain neulottua saanut ja nytkin neulekorista löytyy keskeneräinen neuletakki.
Kerhon kevätjuhliin virkkasin vanhemmalle tytölle Garnstudion ohjeen mukaan mekon. Mekko on virkattu Dropsin Paris -langasta. Aika painava mekosta tuli ja menee varmasti päälle vuodenkin päästä, sen verran reilun kokoinen. Mekon päällä mummon neuloma neuletakki.

Huovutettua

Novita-lehden mukana hurahdin kokeilemaan huovutusta. Nyt kotoa löytyykin huovutettua koria, tablettia, patalappua, pupua ja jopa valaisinta. Pesukoneessa huovutus on ollut tällaiselle aloittelijalle helppoa ja yleensä lopputulos on ollut sitä mitä pitikin.
Tämä valaisin olikin varsinainen projekti. Yhteensä tähän meni yli sata huovutettua palloa. Pallot on virkattu Novitan ohjeen mukaan, valaisimen malli omasta päästä. Pallot on yhdistetty rautalangalla.

Nämä pallot on harvoja neulalla huovutettuja töitäni. Joko tekniikka on hakusessa tai sitten se ei sovi kärsimättömälle luonteelleni.

Huopasen jämistä virkattu tuolin päällinen.

Purnukoiden alla on Huopanen mix -langasta huovutettu tabletti. Huovutetut lumihiutaleet päätyivät lasinalusiksi, kun en keksinyt niille muutakaan käyttöä.

Sinkkipurkkiin on aseteltu huovutettuja ruusuja ja ruusun lehtiä.

ps. On tämä bloggaaminen haastavampaa kuin oletin. Varsinkin hyvien kuvien ottaminen tuolla omalla mini-kameralla on vaikeaa. Kaipa tässäkin tekemällä oppii tai sitten pitää lainata miehen kameraa ja näpsytellä sillä parempia kuvia.

Vihdoinkin

Olen suunnitellut jo kauan oman blogin perustamista ja tässä se nyt vihdoinkin on! Innostuin neulomisesta, virkkaamisesta ja kodin tuunauksesta 1,5 vuotta sitten. Kotiäitinä oli pakko keksiä jotain kivaa ihan itselle ja vielä sellaista, jota todellakin voi harrastaa ihan vaan kotona.

Kaikki alkoi pipoista, joita neuloin tytöille syksyllä 2008. Neulelehtien ohjeista oli kuitenkin kokeiltava vähän sitä sun tätä ja kannoin kaupoista kotiin vaikka millaista puikkoa, koukkua ja lankakerää. Tilanne on hieman karannut käsistä... Tällä hetkellä lankoja on säilytyksessä useammassa korissa ja keskeneräisiä töitä on useita. Näin alkuun tämän blogin tarkoitus onkin olla myös "muistikirja" itselle - mitä olen tehnyt, miten ja mistä langasta. Esittelen mitä olen saanut aikaiseksi ja tietysti uusia töitä sitä mukaa kun niitä valmistuu.

Koulutusta tälle alalle minulla ei ole siis ala-asteen käsityötunteja enempää. Lähinnä kantapään kautta on opittu, sillä kun johonkin ohjeeseen tai ideaan ihastun, niin se on tehtävä! Välillä puhelinlinjat on ollut kuumina illan myöhäisinä tunteina, kun olen yrittänyt tavata ohjetta äidilleni, joka tuntuu ymmärtävän niitä hieman minua enemmän. Tekemällä oppii ja vähitellen olen innostunut testaamaan myös omia ideoitani - osa onnistuu paremmin kuin toiset :) Tärkeintä kuitenkin on, että tämä on hauskaa ja vihdoinkin löysin harrastuksen, jota ilman olisi vaikea olla.